Pirtin historia

1946 Kronikka

Tarinan mukaan Rovaniemen käsityöopetus on saanut alkunsa Aureenin neidin käsityöinnostuksesta jo 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen pöytäkirja käsityökoulun edistämiseksi on kirjoitettu 4.10.1923. Tuolloin perustettiin koulun kannatusyhdistys.

Yhdistyksen sääntöjen mukaan tarkoituksena oli herättää varsinkin maataviljelevän väestön keskuudessa harrastusta kotiteollisuuteen.

Tammikuussa 1924 Rovaniemen käsityökoulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Hilda Lukkarinen. Koulu aloitti toimintansa Kutilan talossa Pullin puolella.

Koulutyö alkoi tyhjässä Kutilan pirtillä, sillä oppimateriaaleja ei ollut. Opettajan palkkarahat hankittiin myyjäisillä ja arpajaisilla. Alkuvaiheessa koulussa opetettiin vain kudontaa, sillä rahaa ompelimoon ei ollut. Työvuosi 1924-25 sujui Nyländenin talossa, seuraava vuosi Heikinhemon talossa. Sieltä koulu muutti Kourin taloon.

Vuonna 1930 vahvistettiin laki kotiteollisuusoppilaitoksista. Koulun nimi muutettiin Rovaniemen naiskotiteollisuuskouluksi. Laki antoi tarkat ohjeet koulutuksesta ja valtionavun toimintaan. Opiskelijoilta edellytettiin 16 vuoden ikää ja pohjakouluksi kansakoulua.

Viikossa oli 46 oppituntia, joista 40 kutomista, neljä kudonnan teoriaa ja kaksi tuntia laskentoa.

Maataloushallitus myönsi avustuksia vähävaraisia opiskelijoille. Oppilasmaksu oli 200 markkaa. Se oli mahdollista suorittaa myös koululle tehdyllä työllä.

Oppilaita pyydettiin tuomaan kotoaan räsyjä, lankojen jätteitä, villoja ja pellavaa.

Kaikesta oli pulaa. Silti esimerkiksi kesäkuussa 1942 oppilastöiden näyttelyssä oli esillä kangaspalasista, langantähteistä ja vanhoista pukimista valmistettuja kudonnais- ja ompelutöitä. Ikkunaverhoihin ja muihin suuriin käsitöihin kankaat oli hankittu kansanhuollon ostoluvilla.

Oppilaille tarjottiin näyttelyn jälkeen korvikekahvit.

Koulu joutui evakkoon vuonna 1944 Alahärmän pappilan pirttiin. Vähäinen omaisuus tuhoutui, sillä sitä ei ehditty saada mukaan evakkomatkalle.

Rovaniemellä koulu jatkui sodan jälkeen kolme vuotta Rauhanyhdistyksen talossa. Koulu häädettiin sittemin tiloista.

Käsityökoulun alkuvuodet olivat muuttoja talosta toiseen.

Lapin Kansa kirjoitti 30.8.1948:

”Jälleen on Ounasvaara saanut kupeellensa kaunistukseksi uuden rakennuksen, jonka katonharjassa eilen Suomen lippu liehui vasten kuulakkaansinistä syksyistä taivasta. Rakennus on kauppalamme tuleva käsiteollisuuskoulu joka nyt vietti harjannostajaisjuhlaansa hongikon keskellä…

Vähitelleen siirryttiin katselemaan rakennusta sisältäkin päivn ensin sen uhkeata ulkomuotoa ihailtua. Alkuperäisten piirustusten mukaan oli rakennuksesta tarkoitus tehdä kaksikerroksinen, mutta rahavaikeuksien tultua eteen täytynee tyytyä yksikerroksiseen. Kustannusarvio nousee 6 milj. mk:aan. Talo tulee rakennettavaksi kokonaan hirsistä, joten lämmön luulisi ainakin pysyvän seinien suojissa. Siihen tulee kaksi tilavaa luokkahuonetta ompeluosastoa ja kutomaosastoa varten, lisäksi valmistuu myöskin kahden opettajan huoneustot. Kellarikerroksessa tulevat sijaitsemaan kellari ja värjäämö. Jos varoja, joista on aivan huutava puute, saadaan niin paljon kokoon, että voidaan rakentaa yläkertaan huoneita, tulevat sinne oppilaiden asunnot.”

Elokuussa 1949 oli ohjelmassa 9. muutto, mutta tällä kertaa omaan koulurakennukseen Ounasvaaran alarinteelle. Kauppalan lahjoittamalle tontille oli tarkoitus rakentaa kaksikerroksinen hirsirakennus, jonka toiseen kerrokseen oli suunniteltu oppilasasuntola. Rakennusmateriaalien ja rahojen puute vaativat kouluyhdistystä luopumaan asuntolasta.

Uuden, vielä hieman keskeneräisen koulurakennuksen vihkiäisjuhlaa vietettiin 28.8 1949. Se oli juhlahetki erityisesti kauppalan rouville ja koulun johtajattarelle Hilda Lukkariselle.

1949 Rovaniemen Naiskotiteollisuuskoulu
1947 Rovaniemen Käsityökoulu

Lennätinlaitos lahjoitti köyhälle kouluyhdistykselle talon hirret. Siksi vuonna 1949 rakennettu talo on hirsirakennus, ja siksi moni erehtyy ja uskoo talon olevan huomattavasti vanhempi.

Kauppalan rouvien hallinnoima kouluyhdistys ajautui talousvaikeuksiin jo perustusten valamisen jälkeen. Konkurssiuhka oli todellinen, ja yhdistys kääntyi paikallisen osuuskassan puoleen toivoen myöhemmin saavansa valtiolta rahoitusta. Eduskunnan muun muassa kansanedustaja Janne Koivuranta vetosi rahoituksen puolesta, sillä

”…tämän Lapin ainoan kiinteän kotiteollisuuskoulun pitkäaikainen ja menestyksellinen toiminta käy olosuhteiden pakosta mahdottomaksi, ellei valtio ryhdy koulun rakennustyön loppuunsuorittamisesta rahallisesti tukemaan.”

Pohjolan Sanomat

Koulu rakennettiin valtion lainoilla ja UNRRA:n lahjoituksilla.

”Kangaspuut helskyivät ja sukkulat lentelivät kutomahuoneessa, jossa 18 kangaspuun ääressä istui kutoja kussakin ahkerasti sukkulaansa kiidätellen… Työ näytti käyvän kuin leikiten ja kutojat vaikuttivat niin taitavilta kuin koko ikänsä olisivat kangaspuiden ääressä istuneet.”

Rovaniemi-lehti 1.3.1950

Oppilastöiden näyttely oli naiskotiteollisuuskoulun ja koulun toiminnassa monin tavoin vaikuttaneiden naisten vuoden kohokohta. Kevätkatselmus esitteli, mitä kaikkea nuoret naiset olivat oppineet.

”…kevätkatselmus on jo vuosia tarjonnut yleisön ihailtavaksi taitavien naiskäsien aikaansaannoksia, joita maakunnan tyttäret ovat vuoden kuluessa opettajien tarkan valvonnan alaisina valmistaneet. Näin ollen ei ole syytä väheksyä koulun merkitystä nuorten naisten ammattikasvatuksessa.”

Rovaniemen kansallispuku esiteltiin ensimmäisen kerran kevään 1954 kevätkatselmuksen mannekiininäytöksessä. Ritva Tuovisen (myöhemmin Niemelän) valmistama puku on nykyisin Pirtin aarteena. Tuolloin puvun valmistamisen yksinoikeus oli Rovaniemen naiskotiteollisuuskoululla.

Puvun pohjaväri on tummansininen, hame Lapin värein raidoitettu, liiviosa tummansininen, pusero ja esiliina valkoiset. Pukua täydentää valkoinen sinikirjontainen tykkimyssy.

Vanha hirsirakennus kävi ahtaaksi käsityökoulun tarpeisiin. Uusi, nykaikanen koulu rakennettiin rautatieaseman tuntumaan Siljotielle. Uudisrakennus valmistui tammikuussa 1977.

Koulutus muuttui sittemin opistotasoiseksi.

Vuonna 1996 Rovaniemen käsi- ja taideteollisuusoppilaistos (Rotko) siirtyi Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan yhteyteen.

Vuodet 1978-2008 talo on toiminut Ounasvaaran päivähuoltolana (päiväkeskuksena). Kymmenen kaupungin kehitysvammaiset olivat näiden vuosien aikana päivä/työtoiminnassa tässä rakennuksessa.

Kun päivätoiminta muutti käytännöllisempiin tiloihin Erkkilänkujalle vanhaan lastensairaalaan, kaupunki päätti myydä kiinteistön tarpeettomana.

Tilaliikelaitos järjesti tarjouskilpailun asemakaavalla suojellusta kohteesta. Ostotarjouksia jätettiin neljä, joista Pertti Flygaren tarjous (151 000 e) oli korkein ja Maarit Simoskan alhaisin.

Pertti Flygare vuokrasi kiinteistön Veerantalo Oy:lle helmikuussa 2009 viideksi vuodeksi.

Pirtin avajaisia vietettiin maaliskuussa. Talossa vierailleet antoivat paikalle nimeksi Lähteentien Pirtti.

Siitä alkoi uusi jakso käsityökoulun historiassa. Ja hyvin mielenkiintoinen elämänvaihe myös yrittäjän näkökulmasta.

Toimittaja ryhtyi yrittäjäksi

Lähteentien Pirtti avataan
2010 Martat mukana ajan hengessä
Erämiehen etiäiset
Marjatta Lampelan muistonäyttely

Erilaiset tilaisuudet, näyttelyt, juhlat ja seminaarit alkoivat tuoda paikasta kiinnostuneita Lähteentien Pirtille.

Valssin pyörteissä rollaattoritansseissa

Piirakkaperinne jatkuu

Lähteentien Pirtti siirtyi Veerantalo Oy:n omistukseen 9.5.2011. Kesäkuussa paikallinen yritys soodapuhalsi hirsiseinät, sillä niiden maalipinta lohkeili pahoin. Kaupunki oli jostakin syystä maalauttanut talon 1980-luvulla lateksilla, mikä takasi jatkuvan kosteuden hirressä. Soodapuhallus paljastikin, että osa hirsistä oli jo pehmennyt.

Heinäkuun toisena viikonloppuna Pirtillä järjestettiin maalaustalkoot. Yrittäjä keitti itse tynnyrillisen punamultaa Esko Pernun ja Pekka Ylikunnarin ohjeilla. Suurin ongelma keittämisessä oli se, että kaupungilla ei kukaan tiennyt, kenen olisi pitänyt antaa tulentekolupa kaupugin omistamalle tontille. Asian selvittelyyn meni lähes päivä.

Talkooväkeä oli runsaasti, sillä vastaavat maalaustalkoot ovat harvinaisia Rovaniemellä. Vanhin talkoolainen oli noin 90-vuotias.

Korkeimpiin kohtiin ei talkooväkeä päästetty. Iso rakennus saatiin päivässä lähes valmiiksi.

Muistoja 2011.

Muistoja 2011.

 

Lähteentien Pirtti sai vanhan ilmeen

Pirtin maalausta
Pirtin maalausta
Pirtin maalausta
VPK:n soittokunta sai kulttuuripalkinnon

Rovaniemen kaupungin kulttuurilautakunta antoi myös tunnustusta Pirtin uudelle värille. Vuoden 2011 kulttuurin kunniamainita kuuluu kaikille niille, jotka osallistuivat tavalla tai toisella talkoisiin.

Myös Uusi Rovaniemi-lehti otti Pirtin mukaan Kaupunkiteko-kilpailun ehdokkaaksi.

Lähteentien Pirtti on saanut 2012 ja 2013 Lapin Ely-keskukselta yhteensä 4000 euroa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan koulurakennuksen kunnostamiseen.

Pirtin kunnostustyöt etenevät vähitellen. Vaativimmat ja kalleimmat remontit on tehty. Jokainen uudistus on mietittävä tarkkaan: sopiiko se vanhan talon henkeen ja mitä Hilda Lukkarinen ja aikalaiset olisivat siitä pitäneet.